Kummituslinna

Oletko kuullut tarinaa vanhan linnan?

Jossain kaukana vuorella kummitusten.

Ei linnasta sieltä palannut ole kukaan.

Eihän sinne ole kukaan kyllä mennytkään.

- Rölli: Kummitusten linna

6-12-vuotiaille! Pah!

Tervetuloa takaisin Aimon lautapelinurkkaan! Tällä kertaa käsittelyssä olevan pelin muistan hyvin selvästi lapsuudestani, tarkemmin vuosilta 1989-1990. Kummituslinna oli yksi harvoista pikkuisen päiväkotimme lautapeleistä ja minulle henkilökohtaisesti se oli peleistä paras. Muistan, ettei peliä saanu pelata kovin usein, koska se pelotti joitakin lapsia. Siinä oli kuitenkin paljon rakastamiani elementtejä: pimeässä hohtava pääkallo, kolmiulotteinen pelilauta, ansoja, vaaroja ja hauskoja pieniä irto-osia.

Vuosia myöhemmin aikuisena löysin tämän pelin vihdoin turkulaiselta kirpparilta eurolla. Lämmitti sydäntä niin, että pakkohan se oli mukaan napata. Omistamastani pelistä puuttuu valitettavasti yksi kauhistusnaamari, ja hieman harmittaa, etten ole ostanut tälle täydennyssettejä, kun olen sellaisia kirppareilla nähnyt. Kaiken lisäksi tämä peli näyttäisi olevan aika arvoissaan nykyään: huutiksessa Kummituslinnasta on maksettu viitisenkymppiäkin, eikä edes täydellisenä settinä! (Onneksi olen sentään itse saanut tämän puoli-ilmaiseksi, koska joku raja nostalgiallakin.)

Kokoero Cluedoon verrattuna. Huge!

Nappulat. Kivasti paitoihin värikoodatut nuo jalustat ;)

Boksi on aivan jumalattoman iso, isoin lautapeleistäni (ja laatikon tunkeminen takaisin hyllyyn tietysti sinne alimmaksi on aina mukavaa). Kokoa on luultavasti sen vuoksi, että pelilauta on moneen suuntaan aika pitkä. Ja paljon sitä kamaa siellä sisällä onkin, lähinnä talon miljoonia isoja ja pieniä osia sekä lattia, johon kuljettava reitti on merkattu. Niiden lisäksi laatikosta löytyy oikeastaan vain simppelit lapsihahmoiset pelinappulat, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän pöllämystyneen näköisiä. En koskaan tykännyt näiden naishahmojen lookeista, mutta muistan  valinneeni silti aina tuon blondin version, koska itse olin vaalea (ja koska sillä oli housut). Kasarius kyllä kieltämättä aivan huokuu näistä hiusmuodeista ja vaatteista, jossei pelin ikää muuten ikinä arvaisi.

Laatikon dominoiva osanen: linnan lattia.

Tältä siellä sitten muuten näyttää.

Portaikko on kyllä kovasti tyylikäs.

Kun olen aikuisiällä tätä halunnut pelata kavereideni kanssa, ei kukaan ole oikein jaksanut innostua. Osittain varmasti syynä tuohon on ollut, että pelin kokoaminen ja valmistelu kestää kohtuuttoman kauan suhteessa itse pelin kestoon ja haasteellisuuteen. Ensimmäinen vaihe pelaamisessa onkin aina seinien pystytys. Se täytyy tehdä erittäin varovasti, sillä osat ovat pahvisia ja hieman jo ajan patinoimiakin. Kaiken perusta on kolmiosainen muovinen portaikko, johon pahviosat kiinnitetään. Samalla, kun kootaan seinät, täytyy niihin kuuluvat ansat myös virittää oikealla tavalla.

Rakennuskaavioita kannen alla.

Tappajahaarniskan seinästä ovat päässeet kiinnikkeet ikävästi taipumaan.

Näillä tuetaan seiniä.

Jos et tätä hirvitystä ole koonnut vähään aikaan, varaudu hämmennykseen. Kannen alapuolella on kyllä kokoomisohjeet, mutta ne ovat aika suurpiirteisiä ja niiden tihrustelu on oma haasteensa varsinkin kun osat näyttävät aika samalta (ja varsinkin, jos kokoaminen tapahtuu pimeässä). Oma pelini on selvästi hieman heikossa kunnossa, sillä huomasin, että moni pahvinen kiinnityskohta on taipunut, eikä meinaa pysyä muovisessa tukirakenteessa enää kunnolla. Jotkut ansat toimivat myös enää puoliteholla, eikä muovisiakaan osasia uskalla enää painaa yhteen normivoimakkuudella, varsinkin kun ei ihan tuota taktiikkaa enää meinaa muistaa. Osa muovisista pikkuosista on onneksi lähinnä koristeita, joten ne voi heivata hevon kuuseen (erityiselle inhokkilistalleni pääsi portaiden ylin rappunen, joka ei meinannut pysyä kiinni sitten niin millään).

Valmista vihdoin, ja peli voi alkaa.

Näin iloisista tunnelmista kierros aloitetaan.

Aulassa moikataan vähän talonväkeä.

Salongissa tulee yllättävän stalkattu olo. (Ja takassakin huutelee susi.)

Kellarissa. Pelissä on hauskoja yksityiskohtia, kuten tämä pelottava "peili".

Loppusuoralla eli matkalla katolle. Feat. keikkuva lattiaosuus.

Kummituslinna on siis leluvalmistaja Milton Bradleyn luoma lautapeli, jossa on tarkotus päästä kummituslinnan läpi ehjin nahoin, ja nopeiten niin tehnyt voittaa koko roskan. Pelaajat heittävät vuorotellen noppaa ja siirtyvät pelilaudalla eteenpäin. Samalla näiden täytyy pyörittää hämähäkkihyrrää, ja jos hyrrän osoitin osuu pääkallosymboliin - ja tämä on aina pelin kohokohta - tiputetaan ko. kallo linnan katolta alas. Vierivä kallo puolestaan laukaisee linnassa olevia erilaisia ansoja kuten päähän putoavan kirveen, heiluvan luurangon, irrallisen lattialaatan jne. Pelilaudalla olevat punaiset jalanjäljet osoittavat, milloin pelinappula on vaaravyöhykkeellä. Jos pelaajan pahvihahmo kaatuu kallon seurauksena, joutuu pelaaja palaamaan takaisin vihreälle turva-alueelle ja saa taas ahkeroida vähän enemmän päästäkseen talon katolle eli maaliin.

Hämähäkkihyrrä eli spinneri.

Pallokallo ja ruumisarkun muotoinen kolo. (Kansi menee kiinni, mutta mitään varsinaista virkaa sillä ei ole.)

Joskus voi myös käydä niin, että hyrrän osoitin pysähtyy valkoisten kasvojen kuvan kohdalle. Tällöin hyrrää pyörittänyt pelaaja joutuu pukemaan hahmolleen ns. kauhustusnaamarin ja jäämään niille paikoilleen kauhusta kangistuneena. Vähän niinkuin heittäisi fear rollin ropessa (holy shit, tajusin tämän vasta nyt!). Kauhusta voi vapautua onneksi pyörittämällä hyrrää myöhemmin onnekkaammin. Minulta tosiaan puuttuu yksi naamareista, joten jos sellainen hyvin epätodennäköinen tilanne tulisi, että kaikki neljä nappulaa olisivat sekä yhtä aikaa laudalla että kauhistuneena, olisin pulassa. (Luottanemme kuitenkin siihen, ettei näin vaan voi tapahtua, koska enhän saa edes niitä kolmea ihmistä pelaamaan tätä kanssani...;))

Hirrrmuiset kauhistusnaamarit :D

Pelillä on monimutkaisempi historia kuin 80-luvun lapsena arvaisi. Kummituslinna ei ole suinkaan ainut, ensimmäinen tai viimeinen vastaavaa ideaa käyttänyt lautapeli. Milton Bradleylla oli jo 70-luvulla hyvin vastaavanlainen Which Witch? -niminen peli, jossa nähtiin samanlainen pelilautaviritys ja ansoitettu kauhuympäristö kuin Kummituslinnassa. Jopa kallo, tai WW:ssä pallo, oli mukana jo tuolloin. Sama peli tuo ei kuitenkaan ollut, vaikka esimerkiksi boardgamegeek.com näin väittääkin, sillä WW:ssä ympäristönä oli selvästi noidan talo, eikä kummistusten linna, sen rakennelmat olivat kokonaan pahvia ja siinä nostettiin kortteja hyrrän pyörittämisen sijasta. Kummituslinnaa voidaan kuitenkin sanoa selvästi WW:n muunnokseksi tai upgradeksi.

Which Witch näyttää yllättävän tutulta, joskin tyyli ei ole läheskään yhtä veret seisauttava.
Kuva täältä.

Kuva: samstoybox.com

WW:n jälkeen peliä julkaistiin nimellä Haunted House. Se oli täysin identtinen, kansitaidetta myöten. Julkaisijana pelille toimi brittiyhtiö Denys Fisher ja peliä julkaistiin tällä nimellä ilmeisesti vain Briteissä. Aika ilmeisesti peli oli kuitenkin edelleen vahvasti noitateemainen. Lieneekö nimimuutoksessa kyse taas jostain lisenssiongelmista, kuten Cluedon kohdalla.

Kuva täältä. Saitilla myös parempia kuvia pelilaudasta ja -nappuloista.

Tässä vaiheessa Kummituslinna astuu kuvaan. Kokoelmieni kauhuklassikko on julkistettu vuonna 1985 ja suunniteltu tällä kertaa kokonaan uudelleen. Ja kuinka ollakaan, Kummituslinnasta pääsimme nauttimaan vain  me eurooppalaiset, sillä jenkeille jäi pelattavasti heidän oma klassikkonsa, Which Witch. Uskallanpa väittää, että saimme Kummituslinnassa tällä kertaa hieman paremman diilin. Peliä on julkaistu Euroopan maissa mm. nimillä Ghost Castle (UK), Spökslottet (Ruotsi), Brivido (Italia) ja Embrujada (Espanja).

Slogan muistuttaa, että Kummitustalo on, todellakin, talo, jossa kummittelee.

Pelistä on tehty sen lyhyehkön historian aikana lisäksi ainakin Scooby Doo- ja Ghostbusters-versiot. Muunnoksia julkistettiin eri aikoina myös eri puolella Eurooppaa kuten Saksassa ja Italiassa jopa, niin uskomatonta kuin se onkin, virallisina MB:n luomina versioina. Periaatteessa sama idea on ollut myös esimerkiksi Creeps' Castlessa, suomalaisittain Mörköholvissa, jonka muuten omistan myös. (Tosin 4v veljenpoikani on heittänyt katolta pudotettavan kuulan jonnekin niin jemmaan, ettemme ole löytäneet sitä sitten joulun, joten sanottakoon, että peli on väliaikaisesti epäkunnossa).

Eroja on paljon, mutta Mörköholvissa mm. kuljetaan ylöspäin, kun taas Kummitustalossa mennään taloa ympäri, ja Mörköholvissa varotaan lähinnä lattialuukkuja ja ovia, kun taas Kummitustalossa ansat ovat vähän monipuolisempia. Itse pidän Kummituslinnasta, tuosta alkuperäisestä sydämeni valitusta huomattavasti enemmän sen kettumaisista rakennuspalapelivaiheista huolimatta, olihan se minulle se aito ja alkuperäinen.

"Jännittävä toimintapeli" on ehkä hieman yliampuva ilmaisu...

Kummituslinnasta löytyy pari uusittua painostakin. Ensimmäinen uusintaversio tuli jo 90-luvulla, jolloin sen kansitaide ja sisustus oli laitettu täysin uusiksi, kuitenkin alkuperäinen henki säilyttäen. Tykkään erityisesti tästä australialaisen version kannesta, jossa lapset ovat ihan kusi sukassa pyrkimässä epäloogisesti kohti kummituskartanoa. Siinä on jotenkin kivaa nuorten kauhukirjahenkeä.

Kuva täältä. Julkaisijana ei toiminut MB vaan paikallinen julkaisija Flair.

Peli on selvästi hyvin sinisävyinen kuten jo kansikin vihjaa. Portaissa kulkeva aave on hauska lisä. Hahmot sen sijaan näyttävät yhtä dorkilta kuin ennenkin.

Vuoden 2012 kummittelut. Julkaisijana tällä kertaa Goliath.

Kuin sattumalta, pelistä on tullut uusi versio myös viime vuonna. Tätä en ole nähnyt Suomessa myynnissä lainkaan, ainoastaan nettikaupassa englanniksi, mutta näyttää pahasti siltä, että se tulee olemaan itselleni pakko-ostos.

Miksikö niin, kysytte? No, tsekatkaapa näitä.

Kaikki kuvat täältä.

Jalkoja napsivia taljoja! Karhunrautoja! Salaovi! Hirviöpuu! Ja vanha kamumme kirveshaarniska! Ja ihanan graafisia ovat myös nuo epätoivoisiin asentoihin kuolleet vankien luurangot. Koko linnakin on jotenkin paremman ja ehyemmän oloinen kuin ennen, ja jo kuvista huomaa, että materiaaleihin on panostettu. Nykyajan lelujen laatuja seuranneena tämä on erittäin iloinen uutinen.

Siinä missä Cluedon päivittäminen siis epäonnistui surkeasti, näyttäisi Kummituslinna vain paranevan uudistuessaan. Eikä vanhassa versiossakaan mitään vikaa ole, päinvastoin. Kummituslinna on idealtaan hyvin yksinkertainen, melkoisen nopea ja äärimmäisen ajaton kaikille kauhua rakastaville pelaajaolennoille. Erityisesti lasten tai toisen nostalgiahörhön kanssa pelatessa kehittyy pelikerroista varmasti hauskoja ja mukaansatempaavia kokemuksia :)

Loistava suomalainen Kummituslinnan esittely-&gameplayvideo löytyy muuten täältä.

Hollantilainen Kummituslinna-mainos Youtubessa.
Venäläinen Kummituslinna-mainos.
Which Witch -tv-mainos vuodelta 1971.