Disneyland

Tämän lautapelin löytyminen hyllystäni oli melkoinen yllätys. Luulin nimittäin, että pelihyllystä pilkottava boksi on lapsuudenkodistani peräisin oleva Disneyland-raato. Kun otin laatikon esiin tätä bloggausta varten, huomasin piteleväni käsissäni ruotsinkielistä, hieman toki kulahtanutta, mutta varsin hengissä olevaa Disneylandia, jonka kaikki osasetkin näyttivät olevan tallella. Mistä se on sitten minulle oikein tullut? Ei hajuakaan.

Disneyland-pelin vain hieman teippailtu laatikko.

Tämä peli on ehjänä todennäköisesti aika harvinainen (joskaan tuskin kovin arvokas), sillä en ole nähnyt tätä myynnissä missään, eikä Google-hakukaan tuota kuin epätoivoisia kyselyjä pelin suhteen. Olen ollut siis ilmeisesti kovasti onnekas tämän löytäessäni. Monelle pelille on voinut käydä samoin kuin omallemme alkuperäisellemme. Disneylandiamme pelattiin paljon 90-luvun alussa koko suvun ja kaveripiirin voimin, ja pelissä olevia leikkirahoja käytettiin myös muissa leikeissä, joten ne hukkuivat ja rikkoutuivat tehokkaasti. Laatikko oli pitkään sullottuna muiden, isompien lautapelien sekaan jonnekin kaapin perukoille, jossa se litistyi ja hajosi ajan myötä kokonaan. Muistan, että siitä on ollut jäljellä ainoastaan alaosa ja tuo musta osio, jossa pidetään noita rahoja. En tiedä, onko koko peliä itsessään enää olemassa missään, vai liekö heitetty pois mokoma. Ainakaan viime visiitilläni en sitä onnistunut löytämään.

Pelin rahaa ja muuta tarpeistoa. 

Nuo Iines-viisisataset olivat aina lemppareitani, mutta harvemmin niitä pääsi käsittelemään

Tämä on tosi hupaisa ilmestys, koska en osaa juurikaan ruotsia. Onneksi peliä on tullut pelattua aikoinaan niin paljon, että tunnen tämän läpikotaisin. Peli on siis käytännössä lasten Monopoli (joskin paljon varsinaista lasten Monopolia varhaisempi), mutta sen teema perustuu löyhästi Disneyland-huvipuistokonseptiin. Pelilauta on kesympi replika alkuperäisestä Monopoli-laudasta. Sääntöjä yhdelle maailman suosituimmista lautapeleistä tuskin tarvitsee selittää. 

Vankilaa ei tässä pelilaudassa ole. Ei edes huvipuistoputkaa pahimmille häiriköille.

Koko pelin suola on sen soma teema. Omistettavat kiinteistöt ovat Disneylandissa erilaisia puiston aktiviteetteja ja kojuja. Jokaista on aina kolme samaa sarjaa, ja tuttuun tapaan saman sarjan kerääjä voi nostaa ruuduistaan kovempaa vuokraa... tai siis laitemaksua.

Akun vanhat autot, Hessun viikinkilaivat ja Mikin & Minnin lemmentunneli kuuluvat samaan sarjaan.

Pikku-Hukan, Roopen ja Tupun(?) herkkukioskit samoin.

Pelissä on yhteensä 27 kohdetta ja ihme kyllä niiden edustamat omistuskortit ovat kaikki tallella. Samaa sarjaa edustavat kortit on värikoodattu kätevällä tavalla.

Mukana on kivasti jengiä Disneyn elokuvistakin.

Ei hajuakaan, mistä tuo Pikku Juna on, valistakaa toki tyhmää.

Korttien toisella puolella on tietysti hinnat. 100 kruunua oli suomalaisessa versiossa 100 markkaa. Inflaatio iskenyt :D

Pelin tärkeinä osasina ovat myös Mikki- ja Pluto-aiheiset "Yllätys"- ja "Sattuma"-kortit. Nämä ovat tietysti Monopolista apinoidut "Sattuma" ja "Yhteismaa". Molemmille pinoille on laudalla oma paikkansa. Pelaajan sattuessa näitä kortteja edustaviin ruutuihin (kuten poliittisesti epäkorrekti Hessu tuossa oikealla) nostaa pelaaja kortin ko. pakasta. Kortissa on perinteisesti jotain hyötyä tai harmia aiheuttavaa informaatiota, yleensä rahan saamista tai menettämistä. Niissä saattoi olla myös joitain tehtäviä, kuten laulamista.

Muilutus- ja Satsuma-kortit sisältävät yleensä aika kesyjä ukaaseja, onhan tämä kuitenkin peli perheen pienimmille.

Pelin historia on vähän mysteeri, sillä tästä ei tosiaan meinaa löytyä oikein mitään kunnollista tietoa.  Pitkään luulin, että kyseessä on jokin pohjoismaalainen erikoisuus, ja niin tavallaan onkin. Punaisessa laatikossa tullut Disneyland Kärnanin, Suomessa Kirjaliton, vuoden 1980 tuotantoa. BoardGameGeek esitteleekin sivuillaan nimenomaan ruotsalaisen version pelistä. Saitti löytää kuitenkin suomalaisen ja ruotsalaisen lisäksi myös keskieurooppalaisen, hieman erilaisen julkaisun, kielinä saksa, ranska ja italia (englanti puuttuu, erikoista kyllä, kokonaan). Tästäkin versiosta tosin on ilmeisesti tullut suomalais-ruotsalainen käännös myöhemmin, sillä tuttavani lautapelikaupasta tällaisen bongasin.

Keskieurooppalaisen pelin nimi on Metropoly Disneyland ja siinä on pieniä eroavaisuuksia esimerkiksi pelilaudassa, laatikossa ja kohteissa, mutta kyseessä on kuitenkin periaatteessa sama Disneyland. Julkaisijoina ovat pelillä toimineet espanjalainen Educa Sallent ja sveitsiläinen Carlit, nykyinen Ravensburgerin sisaryhtiö. Muurkrantin sivujen mukaan peli olisi julkaistu lisäksi Keski-Euroopassa ainakin kahteen otteeseen, 1988 ja 1993. Mikä onkin varsin kiinnostavaa, sillä tuon tiedon mukaan suomalainen ja ruotsalainen punakantinen versio olisi tullut tätä paljon aiemmin. 

Kuva täältä.

Erot kahden eri version välillä ovat jännittäviä. Keskieurooppalaiseen versioon on tuotu esimerkiksi Merlin, Matami Mimmi ja Arttu Miekka Kivessä -elokuvasta. Samoin samassa sarjassa voi olla vähän tylsösti esimerkiksi kolme Hessua tai Mikkiä. Toisaalta valkolaatikkoisessa versiossa on myös parannuksia: Peter Panin seurueesta puuttuu Disneylandissa Leena, Metropoly Disneylandissa se on, ja Viidakkokirjasta on meillä pelkkä Baloo, keskieurooppalaisilla koko setti. Robin Hood, tuo yksi lempielokuvistani olisi ollut myös kiva nähdä Disneylandissakin.

Metropoly Disneylandin aktiviteetteja (joilla ei ilmeisesti ole edes tässä mitään erityistä nimeä) on Metropoly Disneylandissa enemmän (27 vs. 30), mutta ne ovat pelilaudalla paljon pelkistetympiä, ja koko lauta on aika ylisimppelin oloinen. Toisaalta näen yhteneväisyyksiä Monopoli-lautaan, mitä on kai tavoiteltukin. Silti visuaalinen ilme on mielestäni aikaisempaa ankeampi, mikä on lastenpelille ehdoton heikko kohta.

On muuten hassua, että aiemmin linkkaamani Muurkrantin sivuilla puhutaan viidestä pelaajasta "plus pankkiirista". En koskaan muista, että olisimme pelanneet tätä (tai mitään) peliä niin, että pankkiiri on jokin ulkopuolinen ei-pelaava tyyppi. Mitä hauskaa siinä olisi? Oikeaoppisessa pelissä pankkiirivuoro tietysti kiertää, jotta jokainen pikkukapitalisti oppii rahankäsittelyä, vastuuta ja matematiikkaa! Pankkia symboloi sekä boksissa että laudassa tietysti öky-Roope.

Euro Disneyland. Kuva täältä.

Disneyland-nimisiä pelejähän on tehty vaikka kuinka paljon, joista suuntaa antavaa listaa löytyy täältä. Disneyland-nimellä on jo julkaistu parikin peliä, joista yksikään ei ole lähelläkään omaa Disneylandiani. Veikkaan, että harvinaisemmasta päästä Disneyland-pelejä on Disneyn Euro Disneyland-peli vuodelta 1992, sillä Euro Disneyland (tai Euro Disney Resort) eli vain kaksi vuotta, minkä jälkeen nimi muuttui Disneyland Parisiksi. Spekulaationi pohjalla on fakta siitä, että jokainen Disneyland-tuote on aina hyvin voimakkaasti kyseisen kohteen oma mainos, kuten juurikin vuolaasti puiston tuotteita ja laitteita esitellyt Euro Disneyland oli.

"The Disneyland Game". Kuva täältä.

"Walt Disney's Disneyland Game". Kuva täältä.

Yllä näkyvien kaimojen pelaamisesta minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta varmaa on, että ne eivät vähääkään muistuta Monopolia. Toisessa on hyrrä ja pelikortteja ja simppeli puistoa kiertävä pelilauta, toisessa ilmeisesti nostetaan joitain valokuvakortteja ja vieraillaan Disneylandin kohteissa. Walt Disney's Disneyland Gamen tarkemmat peliohjeet löytyvät täältä. Oletettavasti molemmat perustuvat vuoden 1955 Kalifornian Disneylandiin, siinä missä oma pelini perustuu vain puiston imaginaariseen konseptiin, hieman ankkalinnamaiseen mielenmaisemaan.

Koska huvipuistot ovat iloinen asia, Disneylandin ohella on toki julkaistu ainakin yksi Walt Disney World -lautapeli. Kuva täältä.

Myös Disneyland-Monopoleja on tehty useita. Tuo tuskin on mikään yllätys, sillä Monopolia löytyy lähes kaikissa populaarikulttuurin väreissä. Pelihän on näissä Disney-versioissa aina sama Monopoli, boksia ja sisältöä on vain päivitetty vuosien saatossa, kuten on tapana. Kolmannessa versiossa vuodelta 2011 on mukana jopa massiivinen pop up -linna huvipuiston malliin, mikä on aika siistiä kieltämättä.

Kolmas versio. Kuva täältä.

"Theme Park Edition" -Monopoli. Kuva täältä. 

Itse en ole juurikaan teema-Monopolien ystävä, en oikeastaan edes koko pelin. Disneyland-lautapelissäkin vetoaa erityisesti sen persoonallinen design, joka ei ole kuitenkaan täydellinen Monopoli-kopio, ja tietysti nostalgia-arvo. 

Paitsi tämä on siisti. Nappuloinakin pelkkiä aseita. Kuva täältä.

Minusta on silti mukavaa, että meillä pohjoismaalaisilla on oma pikku Disneyland-pelimme, josta kumma kyllä ei uusintaversioita ole kuulunut, vaikka konsepti sinällään ei mitään kummempaa säätöä kaipaa. Potentiaalia myös päivittämiseen löytyisi, kuten keskieurooppalainen variantti osoittaa. Ehkä Disney on kuitenkin kiinnostuneempi tekemään elokuva- ja sarjakohtaisia Monopoleja kuin lähtemään elvyttämään jotain pienellä kielialueella toteutettua kasari-ideaansa. 

Punainen boksini palaa nyt hyllyyn muiden kaltaistensa joukkoon, tosin eläkepäiviä viettämään, sillä tuskin tätä tulen ihan heti pelaamaan. Jospa vaikka joku päivä löytäisin sen suomenkielisenkin sille kaveriksi.

Kummituslinna

Oletko kuullut tarinaa vanhan linnan?

Jossain kaukana vuorella kummitusten.

Ei linnasta sieltä palannut ole kukaan.

Eihän sinne ole kukaan kyllä mennytkään.

- Rölli: Kummitusten linna

6-12-vuotiaille! Pah!

Tervetuloa takaisin Aimon lautapelinurkkaan! Tällä kertaa käsittelyssä olevan pelin muistan hyvin selvästi lapsuudestani, tarkemmin vuosilta 1989-1990. Kummituslinna oli yksi harvoista pikkuisen päiväkotimme lautapeleistä ja minulle henkilökohtaisesti se oli peleistä paras. Muistan, ettei peliä saanu pelata kovin usein, koska se pelotti joitakin lapsia. Siinä oli kuitenkin paljon rakastamiani elementtejä: pimeässä hohtava pääkallo, kolmiulotteinen pelilauta, ansoja, vaaroja ja hauskoja pieniä irto-osia.

Vuosia myöhemmin aikuisena löysin tämän pelin vihdoin turkulaiselta kirpparilta eurolla. Lämmitti sydäntä niin, että pakkohan se oli mukaan napata. Omistamastani pelistä puuttuu valitettavasti yksi kauhistusnaamari, ja hieman harmittaa, etten ole ostanut tälle täydennyssettejä, kun olen sellaisia kirppareilla nähnyt. Kaiken lisäksi tämä peli näyttäisi olevan aika arvoissaan nykyään: huutiksessa Kummituslinnasta on maksettu viitisenkymppiäkin, eikä edes täydellisenä settinä! (Onneksi olen sentään itse saanut tämän puoli-ilmaiseksi, koska joku raja nostalgiallakin.)

Kokoero Cluedoon verrattuna. Huge!

Nappulat. Kivasti paitoihin värikoodatut nuo jalustat ;)

Boksi on aivan jumalattoman iso, isoin lautapeleistäni (ja laatikon tunkeminen takaisin hyllyyn tietysti sinne alimmaksi on aina mukavaa). Kokoa on luultavasti sen vuoksi, että pelilauta on moneen suuntaan aika pitkä. Ja paljon sitä kamaa siellä sisällä onkin, lähinnä talon miljoonia isoja ja pieniä osia sekä lattia, johon kuljettava reitti on merkattu. Niiden lisäksi laatikosta löytyy oikeastaan vain simppelit lapsihahmoiset pelinappulat, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän pöllämystyneen näköisiä. En koskaan tykännyt näiden naishahmojen lookeista, mutta muistan  valinneeni silti aina tuon blondin version, koska itse olin vaalea (ja koska sillä oli housut). Kasarius kyllä kieltämättä aivan huokuu näistä hiusmuodeista ja vaatteista, jossei pelin ikää muuten ikinä arvaisi.

Laatikon dominoiva osanen: linnan lattia.

Tältä siellä sitten muuten näyttää.

Portaikko on kyllä kovasti tyylikäs.

Kun olen aikuisiällä tätä halunnut pelata kavereideni kanssa, ei kukaan ole oikein jaksanut innostua. Osittain varmasti syynä tuohon on ollut, että pelin kokoaminen ja valmistelu kestää kohtuuttoman kauan suhteessa itse pelin kestoon ja haasteellisuuteen. Ensimmäinen vaihe pelaamisessa onkin aina seinien pystytys. Se täytyy tehdä erittäin varovasti, sillä osat ovat pahvisia ja hieman jo ajan patinoimiakin. Kaiken perusta on kolmiosainen muovinen portaikko, johon pahviosat kiinnitetään. Samalla, kun kootaan seinät, täytyy niihin kuuluvat ansat myös virittää oikealla tavalla.

Rakennuskaavioita kannen alla.

Tappajahaarniskan seinästä ovat päässeet kiinnikkeet ikävästi taipumaan.

Näillä tuetaan seiniä.

Jos et tätä hirvitystä ole koonnut vähään aikaan, varaudu hämmennykseen. Kannen alapuolella on kyllä kokoomisohjeet, mutta ne ovat aika suurpiirteisiä ja niiden tihrustelu on oma haasteensa varsinkin kun osat näyttävät aika samalta (ja varsinkin, jos kokoaminen tapahtuu pimeässä). Oma pelini on selvästi hieman heikossa kunnossa, sillä huomasin, että moni pahvinen kiinnityskohta on taipunut, eikä meinaa pysyä muovisessa tukirakenteessa enää kunnolla. Jotkut ansat toimivat myös enää puoliteholla, eikä muovisiakaan osasia uskalla enää painaa yhteen normivoimakkuudella, varsinkin kun ei ihan tuota taktiikkaa enää meinaa muistaa. Osa muovisista pikkuosista on onneksi lähinnä koristeita, joten ne voi heivata hevon kuuseen (erityiselle inhokkilistalleni pääsi portaiden ylin rappunen, joka ei meinannut pysyä kiinni sitten niin millään).

Valmista vihdoin, ja peli voi alkaa.

Näin iloisista tunnelmista kierros aloitetaan.

Aulassa moikataan vähän talonväkeä.

Salongissa tulee yllättävän stalkattu olo. (Ja takassakin huutelee susi.)

Kellarissa. Pelissä on hauskoja yksityiskohtia, kuten tämä pelottava "peili".

Loppusuoralla eli matkalla katolle. Feat. keikkuva lattiaosuus.

Kummituslinna on siis leluvalmistaja Milton Bradleyn luoma lautapeli, jossa on tarkotus päästä kummituslinnan läpi ehjin nahoin, ja nopeiten niin tehnyt voittaa koko roskan. Pelaajat heittävät vuorotellen noppaa ja siirtyvät pelilaudalla eteenpäin. Samalla näiden täytyy pyörittää hämähäkkihyrrää, ja jos hyrrän osoitin osuu pääkallosymboliin - ja tämä on aina pelin kohokohta - tiputetaan ko. kallo linnan katolta alas. Vierivä kallo puolestaan laukaisee linnassa olevia erilaisia ansoja kuten päähän putoavan kirveen, heiluvan luurangon, irrallisen lattialaatan jne. Pelilaudalla olevat punaiset jalanjäljet osoittavat, milloin pelinappula on vaaravyöhykkeellä. Jos pelaajan pahvihahmo kaatuu kallon seurauksena, joutuu pelaaja palaamaan takaisin vihreälle turva-alueelle ja saa taas ahkeroida vähän enemmän päästäkseen talon katolle eli maaliin.

Hämähäkkihyrrä eli spinneri.

Pallokallo ja ruumisarkun muotoinen kolo. (Kansi menee kiinni, mutta mitään varsinaista virkaa sillä ei ole.)

Joskus voi myös käydä niin, että hyrrän osoitin pysähtyy valkoisten kasvojen kuvan kohdalle. Tällöin hyrrää pyörittänyt pelaaja joutuu pukemaan hahmolleen ns. kauhustusnaamarin ja jäämään niille paikoilleen kauhusta kangistuneena. Vähän niinkuin heittäisi fear rollin ropessa (holy shit, tajusin tämän vasta nyt!). Kauhusta voi vapautua onneksi pyörittämällä hyrrää myöhemmin onnekkaammin. Minulta tosiaan puuttuu yksi naamareista, joten jos sellainen hyvin epätodennäköinen tilanne tulisi, että kaikki neljä nappulaa olisivat sekä yhtä aikaa laudalla että kauhistuneena, olisin pulassa. (Luottanemme kuitenkin siihen, ettei näin vaan voi tapahtua, koska enhän saa edes niitä kolmea ihmistä pelaamaan tätä kanssani...;))

Hirrrmuiset kauhistusnaamarit :D

Pelillä on monimutkaisempi historia kuin 80-luvun lapsena arvaisi. Kummituslinna ei ole suinkaan ainut, ensimmäinen tai viimeinen vastaavaa ideaa käyttänyt lautapeli. Milton Bradleylla oli jo 70-luvulla hyvin vastaavanlainen Which Witch? -niminen peli, jossa nähtiin samanlainen pelilautaviritys ja ansoitettu kauhuympäristö kuin Kummituslinnassa. Jopa kallo, tai WW:ssä pallo, oli mukana jo tuolloin. Sama peli tuo ei kuitenkaan ollut, vaikka esimerkiksi boardgamegeek.com näin väittääkin, sillä WW:ssä ympäristönä oli selvästi noidan talo, eikä kummistusten linna, sen rakennelmat olivat kokonaan pahvia ja siinä nostettiin kortteja hyrrän pyörittämisen sijasta. Kummituslinnaa voidaan kuitenkin sanoa selvästi WW:n muunnokseksi tai upgradeksi.

Which Witch näyttää yllättävän tutulta, joskin tyyli ei ole läheskään yhtä veret seisauttava.
Kuva täältä.

Kuva: samstoybox.com

WW:n jälkeen peliä julkaistiin nimellä Haunted House. Se oli täysin identtinen, kansitaidetta myöten. Julkaisijana pelille toimi brittiyhtiö Denys Fisher ja peliä julkaistiin tällä nimellä ilmeisesti vain Briteissä. Aika ilmeisesti peli oli kuitenkin edelleen vahvasti noitateemainen. Lieneekö nimimuutoksessa kyse taas jostain lisenssiongelmista, kuten Cluedon kohdalla.

Kuva täältä. Saitilla myös parempia kuvia pelilaudasta ja -nappuloista.

Tässä vaiheessa Kummituslinna astuu kuvaan. Kokoelmieni kauhuklassikko on julkistettu vuonna 1985 ja suunniteltu tällä kertaa kokonaan uudelleen. Ja kuinka ollakaan, Kummituslinnasta pääsimme nauttimaan vain  me eurooppalaiset, sillä jenkeille jäi pelattavasti heidän oma klassikkonsa, Which Witch. Uskallanpa väittää, että saimme Kummituslinnassa tällä kertaa hieman paremman diilin. Peliä on julkaistu Euroopan maissa mm. nimillä Ghost Castle (UK), Spökslottet (Ruotsi), Brivido (Italia) ja Embrujada (Espanja).

Slogan muistuttaa, että Kummitustalo on, todellakin, talo, jossa kummittelee.

Pelistä on tehty sen lyhyehkön historian aikana lisäksi ainakin Scooby Doo- ja Ghostbusters-versiot. Muunnoksia julkistettiin eri aikoina myös eri puolella Eurooppaa kuten Saksassa ja Italiassa jopa, niin uskomatonta kuin se onkin, virallisina MB:n luomina versioina. Periaatteessa sama idea on ollut myös esimerkiksi Creeps' Castlessa, suomalaisittain Mörköholvissa, jonka muuten omistan myös. (Tosin 4v veljenpoikani on heittänyt katolta pudotettavan kuulan jonnekin niin jemmaan, ettemme ole löytäneet sitä sitten joulun, joten sanottakoon, että peli on väliaikaisesti epäkunnossa).

Eroja on paljon, mutta Mörköholvissa mm. kuljetaan ylöspäin, kun taas Kummitustalossa mennään taloa ympäri, ja Mörköholvissa varotaan lähinnä lattialuukkuja ja ovia, kun taas Kummitustalossa ansat ovat vähän monipuolisempia. Itse pidän Kummituslinnasta, tuosta alkuperäisestä sydämeni valitusta huomattavasti enemmän sen kettumaisista rakennuspalapelivaiheista huolimatta, olihan se minulle se aito ja alkuperäinen.

"Jännittävä toimintapeli" on ehkä hieman yliampuva ilmaisu...

Kummituslinnasta löytyy pari uusittua painostakin. Ensimmäinen uusintaversio tuli jo 90-luvulla, jolloin sen kansitaide ja sisustus oli laitettu täysin uusiksi, kuitenkin alkuperäinen henki säilyttäen. Tykkään erityisesti tästä australialaisen version kannesta, jossa lapset ovat ihan kusi sukassa pyrkimässä epäloogisesti kohti kummituskartanoa. Siinä on jotenkin kivaa nuorten kauhukirjahenkeä.

Kuva täältä. Julkaisijana ei toiminut MB vaan paikallinen julkaisija Flair.

Peli on selvästi hyvin sinisävyinen kuten jo kansikin vihjaa. Portaissa kulkeva aave on hauska lisä. Hahmot sen sijaan näyttävät yhtä dorkilta kuin ennenkin.

Vuoden 2012 kummittelut. Julkaisijana tällä kertaa Goliath.

Kuin sattumalta, pelistä on tullut uusi versio myös viime vuonna. Tätä en ole nähnyt Suomessa myynnissä lainkaan, ainoastaan nettikaupassa englanniksi, mutta näyttää pahasti siltä, että se tulee olemaan itselleni pakko-ostos.

Miksikö niin, kysytte? No, tsekatkaapa näitä.

Kaikki kuvat täältä.

Jalkoja napsivia taljoja! Karhunrautoja! Salaovi! Hirviöpuu! Ja vanha kamumme kirveshaarniska! Ja ihanan graafisia ovat myös nuo epätoivoisiin asentoihin kuolleet vankien luurangot. Koko linnakin on jotenkin paremman ja ehyemmän oloinen kuin ennen, ja jo kuvista huomaa, että materiaaleihin on panostettu. Nykyajan lelujen laatuja seuranneena tämä on erittäin iloinen uutinen.

Siinä missä Cluedon päivittäminen siis epäonnistui surkeasti, näyttäisi Kummituslinna vain paranevan uudistuessaan. Eikä vanhassa versiossakaan mitään vikaa ole, päinvastoin. Kummituslinna on idealtaan hyvin yksinkertainen, melkoisen nopea ja äärimmäisen ajaton kaikille kauhua rakastaville pelaajaolennoille. Erityisesti lasten tai toisen nostalgiahörhön kanssa pelatessa kehittyy pelikerroista varmasti hauskoja ja mukaansatempaavia kokemuksia :)

Loistava suomalainen Kummituslinnan esittely-&gameplayvideo löytyy muuten täältä.

Hollantilainen Kummituslinna-mainos Youtubessa.
Venäläinen Kummituslinna-mainos.
Which Witch -tv-mainos vuodelta 1971.